There are far, far better things ahead than any we leave behind

Koulu alkoi jo pari viikkoa sitten :DD oli kiva nähdä kavereita mutta siihen se sitten jäikin :o en viihdy siellä muuten yhtään ja motivaatio on miinuksen puolella. En taas tiedä miten selviä koko lukuvuodesta. Viime vuonna tää tunne kun alko vasta keväällä, tänä vuonna se on olemassa jo nyt, valmiiksi..

 

"Yksinäisyydellä on oma viehätyksenä, yksinäinen ei tapaa voittajaansa väittelyssä, vieraan iva ei loukkaa hänen hienoimpia ajatuksiaan, eikä hän kohtaa ymmärtämättömiä katseita eikä kärsimättömia viittauksia.... Salainen ilo, salainen löytämisen riemu, on aina tuottanut minulle suuremman tyydytyksen kuin jaettu ilo. Myös suruni olen osannut itse haudata vaatimatta niille muiden kylmää myötätuntoa tai teeskentelevän lämpimiä kädenpuristuksia." (Mika Waltari)

Eksyin myös weekendeille kavereiden kaa ja on pakko sanoa, että oli aivan huippua! Paljon kerkes tapahtuun, kuten sain turpaani :D ja käytiin sumpainissa ja saatiin daruden nimmarit ja juhlittiin ja tutustuttiin uusin ihmisiin ja kuunneltiin hyvää musiikkia ja hengailtiin Helsingin yöelämässä :D Ihan loisto viikonloppu mutta ehkä ihan hyvä, että ne on vaan kerran vuodessa! Ens vuonna ollaankin sitten jo 18, että saa nähdä mihin päädytään. Mutta antaa kuvien kertoa puolestaan!

 

 

 Mitäs vielä? Meidän muutto nyt sitten varmistuu ja se tapahtuu tän viikon perjantaina! Apua! Can't wait! Jännittää niin paljon ja elämä helpottaa ja jollain tavalla voisin ajatella sitä uutena alkuna. Ehkä mä pystyn jättämään kaiken vanhan taakse ja keskittyä tulevaisuuteen. Uusi talo ja paikkakunta, uusi elämä. Eikös se niin mee? Lisäksi viime lauantaina eksyin luokalaisten kanssa syömään Rossoon ja pitkästä aikaa kaikki oli koolla (kaverikin tuli Jyväskylästä tuli käymään) Oli ihan huippua sekin.
Nyt poden sitten flunssaa ja kuumetta ja kaameeta olo ja toi riehuva koira tossa vieressä ei auta yhtään :DD haluaisin vaan hautautua peiton alle...

 

Elämä on kyllä totta tosiaan muuttunu tässä viime kuukausina ja paljon. Verrattuna vaikka viime kevääseen. Mä en oikeasti tiedä, mitä mun pitäisi ajatella tästä muutoksesta. Onko se hyvä vai huono asia? Pärjäänkö mä sen kanssa? Toisaalta mä haluaisin ihan oikeasti unohtaa kaikki menneet. Alottaa puhtaalta pöydältä. Kokea kaikki ikään kuin uudestaan ja tällä kertaa ehkä olla varautunut niihin. Mua on sattunut menneisyydessä liian paljon, että antaisin niin käydä enää uudestaan. Sen takia mä oon paljon varovaisempi ja sen takia muutos on hyvästä, koska nyt mä ehkä tiedän, mitä odottaa ja mitä pitää välttää, että tästä elämästä selviää.

 

Päivän biisi vielä