Olin tosiaan siellä Lontoossa sen viikon ja yksinkertaisesti oli huippukivaa! (paria epäonnistumista lukuun ottamatta: laukut hukku kentälle, saatiin kyll molemmat loppujen lopuks takasin ja sitten meidän asunnon ovi hajos niin, että ei päästy sisälle. Oltiin sitten piknikillä rappukäytävässä. Ja sitten olin oksennustaudissa, joten se vähän hidasti :(. ) Shoppailin aivan älyttömästi, sitä tavaran määrää, kun palasin Suomeen. Musta on tullu hamehullu, joten niitä tuli ostettua ihan muutama. Sen lisäks ostin uuden kellon, josta oon haaveillu jo vaikka kuinka kauan. Sitten käytiin iskän kanssa parissa museossa ja muutenkin vaan kierreltiin ja syötiin hyvää ruokaa. Lontoo ei oo mulle uus paikka. Tää oli jo mun kuudes kerta siellä ja toivon, että ehkä vie joku päivä mulla on tilaisuus muuttaa sinne! Mä en nyt jaksa kirjottaa sen enempää mutta antaa kuvien puhua puolestaan :)
Arvelen, että selkäongelmiesi taustalla on selkäytimen suojapussin kireys. Silloin kun olet kasvanut pituutta, on selkäytimen suojapussi ollut kireä. Nykyisellään se tekee sen, että ristiluusi liikkuu lonkkaluiden välissä ylös ja eteen, jotta suojapussin ei tarvitse kulkea niin pitkää matkaa. Piriformis-lihas, joka on syvällä pakara-alueella, on myös kireä, ja tämä entisestään pienentää si-nivelten liikettä. Suojapussin kireyden tunnusmerkkejä ovat lovi kallon luissa aivojen kovakalvon kiinnityskohdalla, rintarangan suoristuminen n. Th4 nikaman alapuolelta, L4 ja L5-nikamien paineinen palpaatiotuntemus ja ristiluun pysty asento.
Kuulostaa tosi fiksulta ja melkein ymmärrän? Ties miten ton kanssa pitäis sitten elää ja onko edes lähelläkään totuutta.
Magneettikuvaus ei ollut niin iso järkytys, kun luulin mutta ei se kyllä kivaakaan ollu. Sain rauhottavia, joten se vähän helpotti oloa ja tuntuu, että taisin jopa nukahtaa sinne :D
Lontoon jälkeen menin saman tien töihin Ideparkin prismaan sen ihme tutusta ja tienaa-jutun kautta. Oon ollu nyt sie viikon ja toinen on vielä edessä ja oon kyllä tykänny olla siellä :) se on kyllä aika raskasta hommaa ton mun selän takia (hyllyjen täyttö + painavat laatikot = selkä sanoo ittensä irti) mutta oon yrittäny pärjäillä. Ja hyvinhän se on menny :)
Tällä viikolla tuli huonoja uutisia, kun mummi joutu sairaalaan. Sillä on keuhkokuume mutta sen pitäis parantua ihan hyvin... joten olo on lievästi helpottunut. Käytiin kattoon enon luona koiranpentuja ja äiti lupasi, että saan yhden! (Tästä on siis puhuttu jo pitkään, ei ollut mikään päähänpisto mutta nyt se asia varmistu sitten lopullisesti) Oon niin onnellinen! Saadaan sen viikon päästä jo hakea!
Päivän biisi vielä :)
